Väijyssä

Viime aikoina on ollut jotenkin hankalaa. Maailma on täynnä kekseliäitä oivalluksia ja niiden variaatioita, mutta ne vaikuttaa välttelevän mua, vaikka väijyn niitä herkeämättä. Oman osuutensa kangerteluun tarjoaa varmaan myös jonkinlainen toisen kirjan jännitys. Tuleeko hyvää, pettyykö lukijat, etten vain kompastuis johonkin mitä pidän nokkelana. Täytyy kuitenkin jatkaa hyväksi todetulla linjalla: uskoa siihen mitä tekee, tykätä itse tarinasta, ja muistaa aina välillä jutella kuvioista luottolukijoille. Silleen ne solmut aukeilee. Tai tulee uusia ja jänniä.

Päivätyön ohessa kirjottaminen saa kaipaamaan kesälomaa uudella tavalla. Välillä kaikki tuntuu tosi raskaalta, vaikkei kirjoittamistyöstä hetkeäkään vaihtaisi pois. Mä olen vielä siitä huono kirjailija, etten pysty valvomaan öisin. Nukuttaa liikaa. Toisaalta on niitäkin, joilla on päivä- ja kirjoitustyön ohessa vaikkapa lapsia, ja sille ei auta kuin nostaa hattua. Ajanhallinnassa ja itsekurissa on vielä työstettävää… Ei saa lukea kirjaa, pitää kirjottaa… Tai ei ainakaan tuota kirjaa vaan jotain hyödyllistä historiakirjaa…

Tietokonekin on alkanut reistata, uskollinen Colin (nimetty Colin Firthin mukaan). Alkoholilla saattaa olla osuutta asiaan: jokunen vuosi sitten kaadoin sen päälle vahingossa gin tonicin. Osa näppäimistä liikkuu yhä vähän tahmaisesti. Nyt touch pad on mystisesti levittäytynyt koskemaan koko sitä osaa, jolla kädet lepää, mistä aiheutuu ongelmia. Tämä saattaa olla Colinin viimeinen kesä.

Niin kulunutta kuin se onkin, asioita helpottaa toki vuodenaika. Tässä meidän pihan särkynytsydän pontevasti kasvuhommissa. Hyvää kevättä!

särkynytsydän

Mainokset