Väijyssä

Viime aikoina on ollut jotenkin hankalaa. Maailma on täynnä kekseliäitä oivalluksia ja niiden variaatioita, mutta ne vaikuttaa välttelevän mua, vaikka väijyn niitä herkeämättä. Oman osuutensa kangerteluun tarjoaa varmaan myös jonkinlainen toisen kirjan jännitys. Tuleeko hyvää, pettyykö lukijat, etten vain kompastuis johonkin mitä pidän nokkelana. Täytyy kuitenkin jatkaa hyväksi todetulla linjalla: uskoa siihen mitä tekee, tykätä itse tarinasta, ja muistaa aina välillä jutella kuvioista luottolukijoille. Silleen ne solmut aukeilee. Tai tulee uusia ja jänniä.

Päivätyön ohessa kirjottaminen saa kaipaamaan kesälomaa uudella tavalla. Välillä kaikki tuntuu tosi raskaalta, vaikkei kirjoittamistyöstä hetkeäkään vaihtaisi pois. Mä olen vielä siitä huono kirjailija, etten pysty valvomaan öisin. Nukuttaa liikaa. Toisaalta on niitäkin, joilla on päivä- ja kirjoitustyön ohessa vaikkapa lapsia, ja sille ei auta kuin nostaa hattua. Ajanhallinnassa ja itsekurissa on vielä työstettävää… Ei saa lukea kirjaa, pitää kirjottaa… Tai ei ainakaan tuota kirjaa vaan jotain hyödyllistä historiakirjaa…

Tietokonekin on alkanut reistata, uskollinen Colin (nimetty Colin Firthin mukaan). Alkoholilla saattaa olla osuutta asiaan: jokunen vuosi sitten kaadoin sen päälle vahingossa gin tonicin. Osa näppäimistä liikkuu yhä vähän tahmaisesti. Nyt touch pad on mystisesti levittäytynyt koskemaan koko sitä osaa, jolla kädet lepää, mistä aiheutuu ongelmia. Tämä saattaa olla Colinin viimeinen kesä.

Niin kulunutta kuin se onkin, asioita helpottaa toki vuodenaika. Tässä meidän pihan särkynytsydän pontevasti kasvuhommissa. Hyvää kevättä!

särkynytsydän

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Väijyssä

  1. Kirjoitusiloa! Itse luotan vahvasti piilotajuntaan, uskon Kingiä, jonka mukaan kirjoittaminen on maan alle hautuneen tarinan esiin kaivamista tai jotain sinne päin, luin Kingin kirjoitusoppaan tuhat vuotta sitten :D Mutta siis tarina on siellä piilotajunnassa valmiina, pitää vain nostella sitä esiin sopivin keinoin. Keinot vaihtelevat kirjoittajasta toiseen, itse kehitän juonta parhaiten, kun teen samalla jotain muuta, eli juoksen tai laitan ruokaa. Hm… liittyiköhän tämä kommenttini mitenkään koko postaukseesi? :D

    • Kiitos! :) Kyllä mä kans uskon alitajuntaan. Oikeestaan se tekee tosi suuren työn. Viime yönäkin näin unen, jossa oli tosi hyviä ideoita, mutten muista niitä enää… Ottaa päähän! :D Mulla ruoanlaittoa tai juoksua vastaa varmaan koiran kanssa kävely. Kun jalat liikkuu niin ajatuksetkin liikkuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s