Prosessi

Höyhenen jatko-osan synopsis on pääpiirteissään koottuna ja arvovaltaisille kriitikoilleni lähetettynä.

Ihmismielen luova prosessi on tullut tässä lähelle ja sitä on kiinnostava tarkastella, vähän huvittuneenakin omista tuskailuista. Nyt prosessi oli ylä- ja alamäkeä, tarralappujen kokoilemista seinälle, epämääräistä tunnetta siitä että “tää ei ole hyvä” tai siitä että “tossa on jotain”, pitkään ihastellun ja inspiroineen kohtauksen poistamista (hmm, siirtämistä tulevaan…), toisilta lahjaksi saatujen ajatusten hyödyntämistä, olennaisen poimimista sekamelskasta, reipasta naruista vetelyä. On niin helpottavaa, että juoni on nyt siinä kohtuullisen selkeänä ja sitä saa alkaa toteuttaa! (Tosityö on siis vielä edessä.)

Ehkä osana tätä prosessia (taikka erillisenä siitä – mitä väliä kun se on kivaa kuitenkin) hurahdin palapeleihin. Siinä on jotain tosi rentouttavaa ja rauhoittavaa – paitsi että jotenkin ne palapelit on tulleet uniin ja muuttaneet ne levottomiksi, sirpaleisiksi. Oon toivonut, että näkisin unessa jotain hyviä ideoita kirjaa varten, mutta ei, kirjan henkilöt ei ole näyttäytyneet. Tähän liittyvät unet on olleet lähinnä kritiikkipainajaisia tms.

Juuri julkaistussa Regina-lehdessä on haastattelu minustakin. Mustelmat, joita sain kun jäin kiivetessäni kiinni aitaan Siltavuoren kallioilla, on jo parantuneet (voi pojat, se oli eleganttia, kapee mekko ja kaikki). Haastateltavana oleminen oli taas tosi hämmentävää, mutta kirjoittamisesta tai kirjoista puhuminen oli kivaa. Muistelen, että Vera Vala kirjoitti blogissaan osuvasti samasta asiasta, hämmennyksestä julkisuuden ja kiinnostuksen edessä. Touché, Vera.

Tämä kirjoitus on yhtä hajanainen kuin mielenikin just nyt – olen vielä yhden päivän töissä ennen kesälomaa. Lomalla käväistään ainakin Lontoossa ja erinäisillä mökeillä, joista tärkeimpänä puolisoni perheen mökki meren rannalla. Ihana paikka, jossa oon myös kirjoittanut paljon. Heti sisään astuessa tulee hyvä olla. Oon onnellinen, että saan käydä siellä. Ohessa kuva. Se on myös seuraavan kirjan maisemaa.

ranta

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Prosessi

  1. Kyllä, kaikinpuolin hämmentävää ja ristiriitaista, toisaalta kivaa, toisaalta kauheaa :D Ja nyt kun kirjoitan kolmatta, huomaan myös, että sama alkuaikojen epävarmuus vaivaa yhä ajoittain: enhän mä kykene ikinä kirjoittamaan kokonaista kirjaa. Sitten epävarmuus taas väistyy hetkeksi, kun unohtaa kaiken muun ja keskittyy vain tarinaan. Kunnes taas muistuu mieleen koko ympäröivä universumi ja taas sitä kyseenalaistaa kaiken. Ja sitten pakottaa katseensa taas tarinaan ja unohtaa epäliyt. Vuoristorataa, oli alussa ja on yhä. Tylsäksi kirjailijan ammattia kyllä ei voi kutsua ;)

    • Ei onneksi voi. Ees taas mennään, uskosta epäuskoon, mut pitää vaan luottaa että kyllä se sieltä tulee (koska niin siinä käy). Paljon uskoa kolmosen kanssa!

  2. Kirjailija, näyttelijä, taidemaalari. He kaikki ovat yhtä hyviä kuin viimeinen työnsä. Karkeasti sanottuna – mutta varmasti monen mielestä totta. Siksi kynnys on aina yhtä korkea, epäilykset aina yhtä viiltäviä ja epävarmuus aina yhtä suurta. Kolmas prosessissa, neljännestäkin jo jotain sirpaleita koottuna. Rakastan tätä, kirjailijuutta nimittäin! Mitään en antaisi pois.

    • Niin totta! En minäkään antais mitään pois. Tuskaisimmissakin kohdissa on aina pohjavireenä ollut se, etten silti vaihtais muuhun (vaikka parempia toimintatapoja voi tietty aina opetella…). Toivotan hedelmällistä prosessia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s