Öisiä stooreja

Yöstoori-kirjoittajatapahtuma järjestettiin toissa viikonloppuna Lumon kirjastossa, ja minä ja Mike Pohjola oltiin siinä vetäjinä, kuten jossain aikaisemmin mainitsin. Vaikuttaa siltä, että tapahtuma onnistui erinomaisesti. Ensimmäisiä tekstejäkin on jo tullut nähtäväksi, ja palaute on ollut hyvää.

Teemaksi oli valittu pelot ja niiden voittaminen. Me oltiin luotu löyhä kehyskertomus ja miljöö, joissa kirjoittajien henkilöhahmot saattoivat liikkua vapaasti, genrerajoista piittaamatta. Kirjoittajilla oli myös tilaisuus roolipelinomaisesti käydä keskusteluja keskenään. Lyhyiden näytelmäpätkien avulla vietiin kehyskertomusta eteenpäin ja tarjottiin kirjoittajille tilaisuus tulkita näkemäänsä omien henkilöhahmojensa tilanteen pohjalta. Yhtenä kirjoitustekniikkana otettiin mukaan tajunnanvirta, jota aluksi harjoiteltiin vähän ja jota sitten käytettiin tositarkoituksella neljältä yöllä, silloin kun suurin osa kirjoittajista oli jo ehtinyt nukkua vähän. Tajunnanvirtatekstiä saattoi käyttää apuna hahmon ongelmien ratkaisemisessa tai ylipäätään inspiraationa tekstissä.

Hienointa tapahtumassa oli ehkä nähdä se joukko nuoria tyyppejä, joille kirjoittaminen on tärkeää ja jotka harrastaa sitä kenties tavoitteellisestikin. Monet heistä muistutti mua teininä, tunnistin itseni siitä tavasta suhtautua kirjoittamiseen ja omiin henkilöhahmoihin. Valitettavasti juuri kenenkään kanssa ei ehtinyt jutella pidempään, koska kirjoittaminen oli pääosassa, mikä tietysti oikein onkin. Ainutlaatuista oli myös tilat, jotka meillä oli käytössä. Lumon kirjasto ja lukio muuttui yöllä aivan toisenlaiseksi paikaksi eikä vähiten sen ansiosta, miten kirjastolaiset oli tehneet kirjoittajien käyttöön kirjoituspisteitä erilaisilla valaistus- ja lavastusratkaisuilla. Istuin itsekin yöllä pariin otteeseen kirjoittamassa siinä lukiotorin valoilla koristellun, solisevan suihkulähteen luona. Enkä ollut ainoa.

Kirjaston tarjoama erilaisten tapahtumien määrä on ihan huima, ja tämä on yksi mainioimpia esimerkkejä niistä. Valitettavasti taas on ollut uutisisssa epäilyksiä kirjastojen määrärahojen leikkaamisesta. Se tekee surulliseksi ja suututtaa.

Nyt on vielä vähän päälle viikko aikaa yhteen toiseen loppuvuoden kohokohtaan. Joulukuun alussa pakkaan koneen, kirjapinot ja pyjamanhousut mukaan ja siirryn kuukaudeksi Nuoren Voiman Liiton kirjailijaresidenssiin VIlla Sarkiaan, joka on Sysmässä. En ole koskaan ennen voinut keskittyä kirjoittamiseen samalla tavalla, ns. luvan kanssa. Myönnettäköön, että mulla on valtavat odotukset residenssijaksosta. Raportoin Sysmästä sitten joulukuun puolella.

Kosken rannalla

Kun mies päätti lähteä Tampere Jazz Happeningiin ja mulla oli vielä Hervannassa sijaitseva Poliisimuseo korkkaamatta, oli seurauksena tämä pieni syysmatka.

Tampereen historia on niin vahvasti työläisyyteen ja sisällissotaan leimautunut, että sitä ajattelee täällä koko ajan. Muitakin museoita olisi käytävänä kuin Poliisimuseo. Mulle Tampereeseen liittyy vahvasti myös musiikki ja runous, ehkä koska niiden merkeissä täällä on tullut käytyä.

Tamperetta

Vanha kirjastotalo ja Suomen ensimmäisen paperitehtaan muistomerkki.

Museolle olisi pitänyt olla enemmän aikaa. Perusnäyttely esitteli poliisin (tai vastaavan) työtä 1700-luvulta nykypäivään asti. Oli videoita, kalustoa, työvälineitä, henkilöhistorioita… Sain vastauksen mm. siihen kysymykseen, millaista asetta poliisit käytti 20-luvulla (Browning, tietty, ja Beholla). Erityisesti jäi mieleen monikymmenvuotisen uran tehneen naispoliisin haastattelu (ei ollut mutkatonta miehiseksi juurtuneessa yhteisössä), vaarallisten tilanteiden koulutusvideo, kaikki erilaiset tavarat, ja sit se koneella oleva tietokanta, jota en ehtinyt kuin vilkaista: virantoimituksessa kuolleet poliisit.

Erikoisnäyttelyn aiheena oli Poliisi fiktiossa, eli syystäkin kiinnostava. Se oli visuaalisesti tosi hieno, ja koska siellä oli myös kirjoja, haastatteluja ja videonpätkiä, siellä olisi voinut olla tuntikausia. Tämä jäi nyt puoleen tuntiin, koska perusnäyttelyssä vierähti odotettua enemmän aikaa. Nostan hattua kirjoittajille, jotka kuvaa realistista poliisin työtä. Itse pidän edelleen oikeana ratkaisuna sitä, että päädyin erottamaan oman poliisihenkilöhahmoni siitä instituutiosta. Se siirtyi ehkä vähän enemmän yksityisen toimijan suuntaan ja mulle tuli enemmän liikkumavapautta.

Tänä iltana oon työstänyt lisää Yöstooria (kirjoittajatapahtuma, jota minä ja kirjailija Mike Pohjola järjestetään yhteistyössä Lumon kirjaston kanssa – tästä varmaankin lisää ensi viikolla) ja lukenut 20-luvun naisista. Just nyt tuo aihepiiri kolahtaa yhteen toisen käsikirjoituksen pohdintojen kanssa. 1920-luvun moderni nainen oli oikea ristiriitojen taistelukenttä. Perinteet, subjektius ja objektius (katse, halu), julkisuus ja yksityisyys, henkisyys ja ruumiillisuus (tasapaino?), seksuaalisuuden tuhoava voima… Äärimmäisen kiinnostavia teemoja. Ja jos kirjoittaa 20-luvun naisesta, niihin pitää ehkä ottaa kantaa.

Äsken kävin koiran kanssa iltalenkillä puistossa. Koira on täällä matkassa mukana, eikä se ole tottunut hotellielämään (johon mä kyllä tottuisin oikein helposti…). Viime yön se lähinnä kipsutteli ympäri huonetta ja läähätti, enkä sitten paljon nukkunut. Päivälenkki Näsijärven rannalle sai sen kyllä väsyksiin, joten olemme toiveikkaita ensi yön suhteen… Toisaalta tänä iltana hotellissa kuulostaa olevan kova meno, basarit raikaa ja yläkerrassa asuu kanta-astuja…

Lemmenlukot

Lemmenlukkoja padolla.