Kosken rannalla

Kun mies päätti lähteä Tampere Jazz Happeningiin ja mulla oli vielä Hervannassa sijaitseva Poliisimuseo korkkaamatta, oli seurauksena tämä pieni syysmatka.

Tampereen historia on niin vahvasti työläisyyteen ja sisällissotaan leimautunut, että sitä ajattelee täällä koko ajan. Muitakin museoita olisi käytävänä kuin Poliisimuseo. Mulle Tampereeseen liittyy vahvasti myös musiikki ja runous, ehkä koska niiden merkeissä täällä on tullut käytyä.

Tamperetta

Vanha kirjastotalo ja Suomen ensimmäisen paperitehtaan muistomerkki.

Museolle olisi pitänyt olla enemmän aikaa. Perusnäyttely esitteli poliisin (tai vastaavan) työtä 1700-luvulta nykypäivään asti. Oli videoita, kalustoa, työvälineitä, henkilöhistorioita… Sain vastauksen mm. siihen kysymykseen, millaista asetta poliisit käytti 20-luvulla (Browning, tietty, ja Beholla). Erityisesti jäi mieleen monikymmenvuotisen uran tehneen naispoliisin haastattelu (ei ollut mutkatonta miehiseksi juurtuneessa yhteisössä), vaarallisten tilanteiden koulutusvideo, kaikki erilaiset tavarat, ja sit se koneella oleva tietokanta, jota en ehtinyt kuin vilkaista: virantoimituksessa kuolleet poliisit.

Erikoisnäyttelyn aiheena oli Poliisi fiktiossa, eli syystäkin kiinnostava. Se oli visuaalisesti tosi hieno, ja koska siellä oli myös kirjoja, haastatteluja ja videonpätkiä, siellä olisi voinut olla tuntikausia. Tämä jäi nyt puoleen tuntiin, koska perusnäyttelyssä vierähti odotettua enemmän aikaa. Nostan hattua kirjoittajille, jotka kuvaa realistista poliisin työtä. Itse pidän edelleen oikeana ratkaisuna sitä, että päädyin erottamaan oman poliisihenkilöhahmoni siitä instituutiosta. Se siirtyi ehkä vähän enemmän yksityisen toimijan suuntaan ja mulle tuli enemmän liikkumavapautta.

Tänä iltana oon työstänyt lisää Yöstooria (kirjoittajatapahtuma, jota minä ja kirjailija Mike Pohjola järjestetään yhteistyössä Lumon kirjaston kanssa – tästä varmaankin lisää ensi viikolla) ja lukenut 20-luvun naisista. Just nyt tuo aihepiiri kolahtaa yhteen toisen käsikirjoituksen pohdintojen kanssa. 1920-luvun moderni nainen oli oikea ristiriitojen taistelukenttä. Perinteet, subjektius ja objektius (katse, halu), julkisuus ja yksityisyys, henkisyys ja ruumiillisuus (tasapaino?), seksuaalisuuden tuhoava voima… Äärimmäisen kiinnostavia teemoja. Ja jos kirjoittaa 20-luvun naisesta, niihin pitää ehkä ottaa kantaa.

Äsken kävin koiran kanssa iltalenkillä puistossa. Koira on täällä matkassa mukana, eikä se ole tottunut hotellielämään (johon mä kyllä tottuisin oikein helposti…). Viime yön se lähinnä kipsutteli ympäri huonetta ja läähätti, enkä sitten paljon nukkunut. Päivälenkki Näsijärven rannalle sai sen kyllä väsyksiin, joten olemme toiveikkaita ensi yön suhteen… Toisaalta tänä iltana hotellissa kuulostaa olevan kova meno, basarit raikaa ja yläkerrassa asuu kanta-astuja…

Lemmenlukot

Lemmenlukkoja padolla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s