Ulkona olosta

 

IMG_20140824_122640

Herkut.

Ihanat ystävät ja kaverit, kukkasia, kuohuvaa, drinksuja, halauksia – tässä johtolangat. Hatuntekijän kuoleman ilmestymistä juhlittiin perjantaina tuolla idealla. Kävin kirjakaupassa tsekkaamassa huhun, jonka mukaan Yönpunaisen höyhenen pokkari on siellä. Huhu oli tosi, ja samalla bongasin ensimmäiset pinot Hatuntekijän kuolemaa. Se (toivottavasti) tarkoittaa myös sitä, että ekoja arvioita voisi alkaa odotella.


Minä, Vera Vala ja Anna Jansson. Kuva Salla Pulli.

Näihin samoihin aikoihin ajoittui myös Gummeruksen järjestämä tilaisuus, jossa olin esiintymässä yhdessä Vera Valan (kuvassa keskellä) ja Anna Janssonin (oikealla) kanssa. Veralta on tullut kolmas dekkari, ja Annalta neljästoista suomeksi ilmestynyt! Ei me syyttä kutsuttu Annaa ketuksi. Veran Villa Sibyllan kirous on muuten vetävää tavaraa, suosittelen! Ja Anna Janssonin sankaritar Maria Wern alkoi kiinnostaa siinä määrin, että hankin tämän uusimman Tuhopolttajan lisäksi yhden pokkarin, sen jossa Gotlannin keskiaikaviikolla tapahtuu murha, eli Haudan takaa. En just nyt mene syvällisemmin siihen, millaista oli tavata pitkän uran tehnyt menestyskirjailija, mutta se teki vaikutuksen.

Aloin ajatella näitä julkisia esiintymisiä. Koska olen introvertti ja väsyn ja vetäydyn helposti sosiaalisissa tilanteissa, kirjan markkinointiin liittyvät tapahtumat on olleet jonkin sortin haaste. En sinänsä kammoa esiintymistä, mut pelkään yllärikysymyksiä ja jäätymistä. Ja sitä että sanon jotain tyhmää tai väärää. Unohtelen nimiä ja faktoja. Sellaista sattuu kun jännittää. Kysymykset on kyllä aina saanut nähdä etukäteen, ja ihmeen kaupalla oon selvinnyt niistä ylläreistä, vaikka pää lyö just sitä kamalan autiota tyhjää. Lisäksi oon joskus pitänyt ihan häikäilemättä lunttilappua kädessä, koska sen vilkaiseminen on ehkä vähemmän noloa kuin punaisena änkyttäminen.

IMG_20140824_103816

Kukkia.

Oikeastaan oon alkanut vähitellen vähän tykätä esiintymisistä. Kun kirjailija puhuu kirjastaan, hän puhuu aiheesta, josta kukaan muu ei voi tietää enemmän. Asiantuntijuuden ydintä oikeen. Mutta mietin, että riittääkö aiheeksi kirja ja sen prosessi, vai pitäisikö panna peliin enemmän itseään. Henkilökohtaista elämäänsä, mielipiteitään, harrastuksiaan, ulkonäköään. Ja entä millaisia ominaisuuksia esiintyjällä olisi hyvä olla ja mitä niistä mulla on. Mitä niistä voisin saavuttaa ja mihin suuntaan ei edes kannata yrittää lähteä. Yksi asia, jolla on tosi iso merkitys esiintymisen onnistumisessa, on haastattelija. Kokemukseni haastatteluista ei ole monilukuinen, mutta sekaan mahtuu sekä vähän hankalia tilanteita että sitten sellaisia loistavia kuin vaikka viimeisin oli. Pöytäseurueessamme kuvattiin haastattelua osuvasti tanssimetaforalla, viejän ja seuraajan yhteisenä esityksenä. Tanssista oon aina ajatellutkin, että jos joku osaa viedä, niin kyllä mä seuraan.

IMG_20140824_103807

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s