Showtime

Ennen.

Ennen.

Jälkeen.

Jälkeen.

 

Toisinaan täytyy muuntautua, siis esim. vaihtaa vaatteita. Jos on vaikka haastattelu. Lienee kohteliasta esiintyä yleisölle ehjissä ja jollain tapaa toisiinsa sointuvissa kuteissa.

 

 

lindenillä

Lindenillä.

Lokakuun alussa Kruununhaassa järjestettiin kaupunginosatapahtuma Krunikan festarit. Teemana oli 1920-luku! Olin haastateltavana kirjojeni tiimoilta Kauppatorille kiinnitetyssä kuunari Lindenissä. Tämä Linden on rakennettu 1992 mutta alkuperäisen, 20-luvulta 50-luvulle seilanneen Lindenin mallin mukaan. Ihan itsessään laiva paikkana olis tehnyt vaikutuksen, mutta myös haastatteluilta oli erikoinen. Varsinaisen haastattelun hoiti kaksi Kruununhaan yläasteen oppilasta, ja heillä oli kyllä kivoimmat kysymykset aikoihin. Enkä ole ennen kokenut vastaavanlaista kiinnostunutta keskustelua mun kirjoista, niiden henkilöistä ja teemoista ja vielä työtavoistanikin. Se oli yksi syy, miksi Lindenin tilaisuus jäi mieleen ainutlaatuisena. 

 

 

Toinen syy oli se, että haastattelun keskellä nähtiin dramatisoitu kohtaus Hatuntekijän kuolemasta, se jossa Korpela ja Frisk uhittelee toisilleen Cobrassa. Kohtauksen takana oli ystäviäni, joille olin ehdottanut pientä haastattelun elävöittämistä festarihengessä. Totisesti sen tekivät! Väitän, että harvemmassa haastattelussa on niin uhkaava tunnelma kuin tuolla oli! Tosin hetken aikaa vain. Mulla ei valitettavasti ole kuvaa itse h-hetkestä, koska pidätin henkeä ja odotin mitä käy. Vaik tavallaan tiesin jo.

annejajori

Anne ja Jori harjoittelee.

Seuraavana oli vuorossa ensimmäinen tv-haastatteluni näiden kirjojen tiimoilta: Ylen Strada-ohjelma. Se kuvattiin Rauhankadulla vintage-liike Play It Again Samissa. Taas ihana ympäristö. Pääsin hipelöimään laukkuja, kenkiä ja leninkejä. Tutut oli etukäteen kertoneet ohjelman rennosta otteesta, ja joku vaisto sai aikaan sen, että olin henkisesti varautunut charlestoniin. Sieltähän se sitten tulikin. Näytin toimittajalle charlestonin mallia ja samaan aikaan kuminauhalla reiteen sitomani mikin patterilaite (tai mikä lie) lipui hitaasti mutta varmasti alaspäin. Äkkiseltään kuvausten jälkeen tuntui kyllä karmivasti siltä, että pipariksi meni. Kysymyksiin ei ollut oikein mahdollisuutta valmistautua etukäteen, eikä tv-kameran läsnäolokaan varsinaisesti ole rentouttava elementti. Valmiiksi leikattu ohjelma kuitenkin oli positiivinen yllätys, kun rohkenin katsoa sen. Se löytyy täältä. Lisäksi Areenassa on pidempiä pätkiä haastatteluista täällä.

Lokakuun puolivälissä palattiin syksyn 2013 tunnelmiin öisessä kirjastossa! Yöstoori valloitti jälleen Lumon kirjaston yhdeksi yöksi. Vetäjinä olimme taas yhdessä Mike Pohjolan kanssa. Tällä kertaa tapahtuma liikkui syvemmissä vesissä, monella tapaa. Olimme valinneet teemaksi ”viimeiset sanat”. Ryhmä ihmisiä oli selviytynyt maailmanlopusta Utopia II -nimiseeen sukellusveneeseen. Välejä kiristivät miehistön ristiriidat, tekniset ongelmat, risteävät ideologiat ja vielä piraattien uhka. Loppu jäi avoimeksi: tuhoutuuko Utopia II vai ei? Tapahtumasta teki niin kivan innostuneet ja aktiiviset osallistujat, jotka loi Utopia II:n tunnelman, ja Lumon henkilökunta, jotka sai aikaan sukellusveneen ääni- ja kuvaefekteineen ja taustoitti mainiosti osallistujien pelaamista miehistörooleissa. Tällä hetkellä odottelemme osallistujien tarinoita luettavaksi.

Kuva: Olli Turunen

Haastattelurupeaman päätti Kirjamessut ja kolme esiintymistä. Oheisessa kuvassa olen Dekkarilauantain lavalla hienossa seurassa, Terttu Autereen ja Virpi Hämeen-Anttilan kanssa. Esiintymiset meni kaikki mukavasti. Ajattelin jo höh enkä vaan huh, kun haastattelu loppui! Alan siis tottua haastatteluihin, jopa siinä määrin, etten mene täysin paniikkiin, jollen ole saanut kysymyksiä etukäteen. En edelleenkään tiedä, mikä on alan virallinen käytäntö (tai onko sellaista), mutta ite ajattelen, ettei kiusaantuneena änkyttävä haastateltava ole kenenkään etu. Tykkään miettiä kysymyksiin harkittuja vastauksia, koska uskon että yleisön on kivempi kuunnella sellaisia kuin haparoivia luonnoslauseita. Valmistautuminen ei tee keskustelusta jäykkää vaan mielestäni rentoutuneemman. Silloin esiin pääsee nousemaan ihan oikeita pointteja ja kiinnostavia näkökulmia.

Nyt keskityn taas olemaan pyjamahousuissa ja villasukissa. Seuraavan tarinan juonenpätkiä lojuu tiedostossa. Tavoittelen tiettyä tunnelmaa ja painiskelen dekkaridilemman kanssa: pidänkö sitä kädestä vai työnnänkö pois. Kirjamessuilta löysin yhden elämäkerran, jonka sain äsken loppuun ja joka alusta asti herätti tietynlaisia ajatuksia. Miten mielenkiintoinen ihminen. Hänestä pitäis kirjoittaa. Panen idean jonon jatkoksi ja jatkan perehtymistä 20-luvun oikeistosalaliittoihin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s