Tekijän puute lauseessa

Tyhjä näyttö, muistikirja on vuoden ajalta täynnä kirjoittamisen kannalta epäolennaista (tai no onko sellaista, en tiedä). Mitä jos ketään ei kiinnosta. En saa kiinni. Mitä nämä henkilöt on. Sen muistaminen mitä sanottiin, ja mitä ei sanottu. Epävarmuus, pettymys, muualle kääntyminen. Kiva palaute, kysymys, niistä voi pinota jotain alustaa hommalle, mutta kun katsoo välillä muualle, joku vie kivet pois. Julma kritiikki jokaista näkyviin saatua sanaa kohtaan. En millään yllä niihin sanaverkkoihin, joiden takana taivaallinen hohde odottaa. Huojahtelua, varmuutta kykyjen kaikenasteisesta puutteellisuudesta. Harvinaisen samea, purkka kengänpohjassa -tyyppinen kahdeksasta neljään -elämä, senkö jälkeen pitää vielä jaksaa, millä sen tahman saa pois? Liian kylmä, liian sotkuista, liian päänsärkyistä, liian vähän aikaa, kohta, huomenna, viikonloppuna, joululomalla, jos illalla jaksaisi.

Ja toisaalta paljon ”merkkejä”, selviä osoituksia siitä että ”kohta tämä alkaa”. Mutta silti olemme otsikon mukaisessa tilanteessa.

Tämä on ehkä kuuluisa writer’s block. Tai sitten selkärangatonta laiskuutta. Joka tapauksessa, valittamisen päätteeksi haluan toivoa vuodesta 2016 erinomaista kaikille!

Mainokset